Millaisena Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali näyttäytyy kuvaajalle? Mitä sellaista, jota festarikävijät eivät kenties havaitse, voi tallentua kameran linssin avulla tapahtumasta talteen? Mitä kaikkea valokuva ja -kuvaus ylipäätään ovat? Muun muassa näitä asioita pohtii Rumban kannessakin kuvillaan edustanut tulevan Mitäs-perjantain virallinen aluekuvaaja, turkulainen Juha Kurri.

Valokuvauksen on sanottu merkitsevän kuvaajalle sydämen, pään ja silmien asettamista samaan näkökenttään. Joidenkin mielestä kuvaushetkellä kuvaajan ei tulisi ajatella mitään, vaan kaiken suunnittelutyön pitäisi tapahtua ennen ja jälkeen kuvanoton. Kameraa käyttäessään kuvaajan tulee tuntea osallisuutta sen lävitse katsottuna näyttäytyvää maailmaa kohtaan, jotta kuvan merkitys varmasti välittyy katsojalle. Näin tapahtuessa myös valokuvien laajempi ja syvempi merkityksellisyys mahdollistuu.

Valokuvauksen sanotaan usein olevan kuvaajalle elämäntapa, ja kameran väline, joka on kuin  luonnoslehtiö, muistikirja tai vaistomaisen spontaaniuden välikappale, ja samaan aikaan jonkin asteinen hetken herra. Kuvaaja Juha Kurrille kamera on väline, jolla hän voi tallentaa näkemäänsä ja myös luoda asioita, joita hänen mielikuvituksensa tuottaa.

– Kameralla voin ilmaista itseäni ja saada samalla pakonomaisen luovuuden ulos itsestäni. Valokuvaus on minulle intohimo ja tärkeintä luovuutta, jonka tiedän. Itselleni se on luontaisin ja samalla myös uskomattomin tapa luoda nähtäväksi asioita, joita itse näen ja koen.

Kurri oli viime vuonna kuvaamassa Mitäs Mitäs Mitäs -festivaaleilla ja yllättyi positiivisesti meiningistä. Hän on kolunnut kuvaajan uransa varrella lukuisia festivaaleja, mutta Mitäkset näyttäytyy hänelle ”juuri oikealla tavalla vaihtoehtofestarina”.

– Varsinkin isompiin tapahtumiin verrattaessa Mitäksillä tunnelma on selkeästi intiimimpi, mutta tarkkailtavaa riittää runsaasti.

Kurri kehuu Mitäs-alueen valotusta kuvauksen kannalta mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi polku nuotiolle ja nuotiopaikka itsessään olivat saaneet hänessä viime vuonna aikaan”lumoavan fiiliksen”. Illan hämärtyessä Mitästen valaistus oli hänen mukaansa ollut äärimmäisen mielenkiintonen, jolloin myös kuvausolosuhteet olivat muuntautuneet uudenlaisiksi. Kurri korostaa myös Mitästen lämminhenkisyyden vaikutusta kuvaamistyössä.

– Harvoin näkee, että joka puolella aluetta kuvaaja otetaan niin avosylin vastaan.

On sanottu, että valokuva on kohteesta heijastuvan valon jättämä jälki. On sanottu toisaalta myös, että itse kohde jättäisi kuvaan jälkensä. Lisäksi keskustelua on käyty siitä, onko  valokuvassa nähtävissä suoria jälkiä itse objekteista, vaiko pelkästään niiden pinnoista. Samoissa asiayhteyksissä on esitetty kuvaushetkellä vallitsevan lämpötilan ja sääolosuhteiden vaikuttavan kuvaan niin, että olosuhteiden muuttuessa myös valokuvan taajuuserot ja sähkömagneettiset ominaisuudet muuttuvat. Oli miten oli, valokuva syntyy prosessista, jossa ensin valo jättää jäljen kameran valokennoon, ja erinäisten vaiheiden jälkeen saadaan aikaiseksi näkyvä valokuva. Kuvaamisessa on kuitenkin jotain erityistä, ja valokuvan olemusta on jokseenkin vaikeaa kuvailla. Esimerkiksi tutkija Janne Seppänen on luonnehtinut valokuvaa levottomaksi muun muassa siksi, että kameran mahdollistama ja valon piirtämä valokuvan materiaalinen ydin ongelmallistaa sen varsinaista määrittelemistä.

Tärkeää on se, mitä katsoja kuvassa näkee. Katsojakokemus perustuu aina tiettyyn tulkintaan, mutta myöskin kuvaajan asettamaan kontekstiin, rajaukseen sekä representaatioon pohjautuen siihen, mitä kuvaaja on halunnut kuvassa näyttää ja olla näyttämättä. Valokuvan katsojakokemukseen vaikuttavat myös historialliset, henkilökohtaiset sekä kulttuuriset tekijät. Jos katsojalle välittyy jonkin asteinen yhteyden tunne valokuvan kohteeseen, on kuvalla otollisemmat edellytykset parempaan puhuttelevuuteen.

Kurri toivoo kuviensa aiheuttavan katsojissaan tunteita laidasta laitaan, kuten innostusta, ihastusta, inhoa sekä jännittävyyttä. Viime Mitästen kuvaamisesta hänelle jäi mieleen tapahtuman vieressä sijaitsevalla leirintäalueella vallinnut loistava meininki. Hän oli päässyt tarkkailemaan kameran läpi hienoja hetkiä, kun juhlakansa oli ollut ”festeistä humaltuneina”, ja samaisista hetkistä olikin Kurrin mukaan jäänyt talteen tapahtuman parhaita lähikosketuskuvia. Hänen mukaansa Mitäksillä on paljon tarkkailtavaa ja kuvattavaa. Improvisaatioteatteriryhmä Läsnäolopakon kuvaaminen oli jäänyt hänelle myös viime Mitäksistä ilahduttavana kokemuksena mieleen.

– Heillä oli todella onnistunut performanssi. Tuntui aivan kuin he olisivat olleet tavallisia festarikävijöitä, mutta sitten aina lähtikin yllätyksellisesti show liikkeelle. Juuri tämä ulottuvuus, että on eläväistä alueohjelmaa sekä samalla musiikkikeikkoja, luo kivan kontrastin tapahtumalle.

Kuvauksen ohella Kurri nautti viime vuonna muutenkin Mitäksistä ja tapahtuman tunnelmasta. Esimerkiksi muurinpohjasirkat olivat olleet hänelle hieno kokemus. Hän näkee tapahtuman mielenkiintosena myös sen poikkitaiteellisesta esiintyjäkattauksesta johtuen. Ensi elokuussa Kurri lähtee erityisen odottavin mielin Mitäksille, jolloin hän tahtoo jälleen yllättyä positiivisesti festariannista. Kurri muistuttaa vielä lopuksi festarikansalle, että Mitäs Mitäs Mitäs -erikoisjuhla nojaa kokonaisuuteen, eikä esimerkiksi tiettyijhin musiikkiesiintyjiin, ja kertaa vielä samalla muutaman vinkin.

– Menkää uteliaalla otteella katsomaan kaikkea mitä ehditte. Aistit pysyvät kyllä skarppeina runsaan tarjonnan johdosta. Nähtävää on niin paljon, että tulette joka tapauksessa  hengästymään. Perus festarivarusteet mukaan vaan ja eikun Mitäksille!

Juha Kurri on pitkän linjan kuvaaja. Hän työskentelee enimmäkseen musiikkiartistien live- ja promokuvauksen parissa. Kurrin töitä verkossa:

www.instagram.com/kuhaphotography

www.facebook.com/juhakurriphotography

 

Teksti Manu Jalonen // Kuvat Juha Kurri Photography (kaikki jutun kuvat otettu Mitäksillä 2017)