Mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta? Mitä on luonto jos edellistä ei kysy? Voimmeko tunnistaa luonnollisen kun sen kohtaamme?
Ehdotan että testataan tätä maistamalla!
Valmistan festivaali lauantaina kivennäisvesiä käyttäen arkkitehtuurista poimittuja kiviä mineraalivarantona ja pyöritän yötä vasten Vesibaaria (kaikki vesi on ilmaista), jonka yhteydessä vahvistan porukan vesi-somelier taitoja. Vesibaarissa harjaannutaan maistamaan luonnonvesiä, mineralisoidaan kraanavesiä ja kylvetään kuplavedessä. Itsetehdyt mineraalijuomat ravitsevat luustoa ja virkistävät hermostoa.
Tavoitteena on kehittää osallistujien ympäristötietoisuutta ja valmiuksia tunnistaa sekä sopeutua ympäristön muutokseen.
Lauantaiyönä laitetaan suuhun jotain luonnollista, sen perään jotain luonnotonta ja jutellaan. Olen työskennellyt itsetehtyjen kuplavesien kanssa viitisen vuotta ja opin taiteilija Tea Andreoletilta että maistaminen on asioiden vertaamista. Useimmiten vertailukohtana on oma keho, sen muistit ja kulloinen tuntu sekä elimistölle vieras aine. Olen havainnut että maistaminen on vaikea taito, ja sen haasteet kohtaa helposti yrittäessä kuvailla itselleen tuttujen asioiden makua.
Miltä sinä maistut? Miltä maistuu kraanavesi? Miltä maistuu luonnonvesi?
Uuden aineen, kuten leirintäalueen kraanaveden maistaminen, on sen vertaamista totuttuun. Makueron tunnistaminen voi onnistua nopeasti… Mutta mistä tämä nopeus kertoo? Tunnistamme jotkin muutokset suoriltaan mutta mikä estää meitä tunnistamasta ilmastonmuutosta? Pitäisikö meidän kokea asioita nopeammin vai hitaammin saadaksemme tuntuman siihen mihin maailma on menossa?
Maistamisen taidon kehittäminen edellyttää totutun maun haastamista ja jäsentämistä. Maku on vahvan omakohtainen mutta vaikutealtis tuntemus. Sen välittäminen edellyttää avointa sanallistamista ja kuulostelua. Maistamisen ympärille organisoituminen on herkkä prosessi, joka synnyttää luottamusta toisiin ja omiin aisteihin. Tällaisessa tilassa tehdyillä kannanotoilla on väkevämpi vaikutus kuin perinteisellä asiantuntijatyöllä. Väkevät keinot ovat välttämättömiä sopeutuaksemme muutokseen.
Luonnonlähteen maistaminen on tapa luoda kehollinen suhde ympäristöön. Aistien ja kasvavan paikallistuntemuksen varassa jäsentyvä poliittinen toiminta vastustaa hallinnollisia ja tiedollisia hierarkioita. Luonnonlähteet kutsuvat, jopa velvoittavat niiden käyttäjiä, ja haluan tunnustella teidän kanssanne toimijuuksia, joita ne ehdottavat. Tehdään yhdessä luonnonlähteitä ja maistellaan niiden vesiä.
Eero Yli-Vakkuri on toipuva survivalisti, joka toteuttaa tutkimuksellisia performanssiteoksia, joiden avulla hän pyrkii vaikuttamaan ympäristön hyvinvointiin sosiaalisesti ja ekologisesti. Osa tuotannoista on ymmärrettävissä performanssitaiteeksi, jotkut projektit ovat aineellistuneet yhteisöllisenä työpajatoimintana ja joistain jutuista on tuotettu lehtijulkaisuja tai videoita. Yhteistä töille on se, ettei hän yritä helpottaa yhteiskunnallisia ongelmia vaan pyrkii luomaan ratkaisuja, joiden avulla epäkohdat mahdollisesti korjaantuisivat.